Yksinäinen vaeltaja
etsii ystävää,
joka yön kylmyyteen lohdun suo.
Piikillinen hunajaa
vois hieman lämmittää.
Niin lentää hän pienen
kukan luo.
Yksinäinen vaeltaja
kukkaan istahtaa,
ja katsoo sitä silmin tulisin.
Saan kai neito vierelläsi
hetken uinahtaa?
Aamun tullen pois
lentäisin.
Lennä pois, kukka huudahtaa,
yö on kylmä en anna hunajaa!
Yksinäinen vaeltaja
lentää ympyrää.
Huomaat kai, miten kaunis oon?
Ei kedon kauniin yllä
katseesikaan nää,
ken pystyis samaan
lentokuvioon.
Lennä pois, kukka huudahtaa...
Yksinäinen vaeltaja
hieman allapäin,
ihmettelee syytä kohtaloon.
Olen kaunein, vaatimaton,
miksi silti näin,
joudun aina epäsuosioon?!
Lennä pois, kukka huudahtaa...
(1985)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti